Koskessa virtaa muutos - Tunteiden pato on auki
Se oli lokakuu 2023, kun romahdin täysin, vajosin, luhistuin asuntovaunumme lattialle, yksin. Asuntovaunumme lattialla oli harmaat Pilvi-matot. Ne ovat lämpimät ja tuntuu jalan alla ihanalta ja pehmeältä. Pinta on sileää ylellistä karvaa, joka on kuin pumpulia. Ei ihme, että mattojen nimi on Pilvi. Pilville oli hyvä luhistua, antaa itsensä vajota. Tieto siitä, että asuntovaunun lattia kantaa ja Pilvi-matot on allani, antoi minulle sen tarvittavan turvan, että sain antaa kehoni vajota alas kuin keitetyn spagetin ja antaa kyynelten tulla. Ja ai, että minä itkinkin. Voi sitä kyynelten määrää, voi sitä painon tunnetta, mikä minua puristi ja painoi. Kyyneleet tulivat virtana kuin Tammerkoskesta konsanaan. Itkuni oli kuin kosken pauhu ja annoin tulla. En häpeillyt, enkä pidätellyt. Itkin niin, että räkä lensi. Koskesta roiskuvat pisarat lenteli pitkin mattoa ja käsiä. Painoin otsani tiukasti kiinni lattiaan ja huusin, ulvoin. Tuntui, että maailma pysähti, mutta kuitenkin koski pauhasi ja se ...